sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Eroon ahmimisesta

Liten aikana huomasin miten syömisen tiukka rajoittaminen lisäsi valtavasti ruokahalua. Olen lukenut monta kertaa tästä ilmiöstä Patrik Borgin blogiteksteistä. Kannattaa muuten lukea, paljon hyvää tietoa ravinnosta ja syömisestä! Eli mitä enemmän rajoittaa syömistä, sitä enemmän tekee tietysti mieli syödä kaikkea. Toisaalta kun antaa itselleen vapauksia, niin ei tee enää mieli herkutella niin paljon. Pitkän aikaa jotenkin vastustin tätä ajatusta. Mietin että jos annan vapauden itselleni syödä kaikkea, niin painan kohta sata kiloa. Nyt olen kuitenkin oivaltanut mistä tässä hommassa on kysymys.

Kesäkuun alusta alkaen olen antanut itselleni luvan syödä rennommin. Barcelonassa söin mitä halusin, ja palattuani Suomeen aloin laskemaan kaloreita. Kaloreiden laskeminen tietysti on yksi rajoitus syömisessä. Olen kuitenkin aloittanut niin, että sallin itseni syödä yli 2000 kaloria päivässä. Tällä kalorimäärällä saa syödä todella paljon ruokaa, ja jopa herkkujakin voi syödä. Nyt kun olen saanut syödä näin paljon, ei ole tullut enää samanlaista mielihalua ahmimiseen kuin aiemmin. Herkut kohtuudella riittävät. Toki paino on pysynyt samassa, mutta tarkoitus onkin vähentää kalorien määrää maltillisesti. Ja lisätä liikuntaa joka ollut nyt ihan retuperällä viimeisen kuukauden.

Olen ollut koko ikäni jojolaihduttaja. Kun paino on noussut, olen vetänyt kalorit sinne 1000-1500 välille. Tiukalla dieetillä laihtuu nopeammin, mutta heti kun lipsuu, johtaa se kamalaan ahmimiseen. Tyyliin "nyt kun söin yhden leivän, niin vedetään kaikkea muutakin herkkua sitten". Kyse on liiasta ankaruudesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Pieni lipsuminen koetaan epäonnistumisena, jonka jälkeen ei ole enää millään väliä. Tähänkin asiaan auttaa ratkaisukeskeinen ajattelutapa, keskitytään enemmän onnistumisiin kuin epäonnistumisiin. Jos on vaikka viikon syönyt terveellisesti ja sitten syö herkkuja, pitäisi kiittää itseään siitä että se viikko on mennyt hyvin. Itsensä rankaiseminen ja epäonnistumisten vahvistaminen ei auta yhtään.


Tavoitteeni on nyt vähentää hyvin maltillisesti kaloreiden määrää, ettei tulisi enää ahmimishaluja. Liikuntaa lisään nyt sillä lailla että aloitan lenkkeilyllä ja kotona tehtävillä lihaskuntoliikkeillä. Tarkoitus on myös aloittaa salilla käynti, muta haluan saada nyt ensin aerobista puolta kuntoon. Ja uusi lähisali maksaa sen verran enemmän että taidan lykätä ensi kuulle littymistä kun tulee parempi tili :D

Nyt on pahimmat muuttohässäkät alta pois ja koulukin jäi lomalle. Vähän enemmän taas aikaa itsensä huolehtimiselle ja ehtii jopa kirjoitella blogiin. Juuri tämä itsestäni huolehtiminen on nyt aivan ehdoton ykköasia minulle. Kiireessä se helposti unohtuu vaikkei saisi. Olen viime aikoina välillä havahtunut siitä, etten tykkää omasta ulkonäöstäni. Se ei johdu siitä että olisin jotenkin ruma, en vaan ole jaksanut laittautua samalla tavalla kuin aiemmin. Kuitenkin ulkonäköön panostaminen tuo ainakin itselleni hyvää mieltä, siksi aion enemmän panostaa siihen jatkossa. Jo pelkästään kivan meikin laittaminen tuo hyvän mielen. Löysinkin tähän liittyen kivan blogin, jossa neuvotaan tekemään ihania meikkejä: Karkkipäivä. Suosittelen lukemaan :)

1 kommentti:

  1. "Eli mitä enemmän rajoittaa syömistä, sitä enemmän tekee tietysti mieli syödä kaikkea"- ajatelma on täysin totta monen kohdalla, myös minun. Hyvä postaus!

    VastaaPoista